Seitsemältä Henri oli varannut meille pöydän Ravintola Tiiliholvista. Tiiliholvi oli kaunis, viihtyisä, hämärästi valaistu paikka ja oikein mainio valinta romanttiselle ystävänpäiväillalliselle. Palvelu oli huippuluokkaa, tosin annosten valmistaminen kesti suhtellisen kauan, mutta me ajateltiin, että niin kai kaikissa hienoissa ravintoloissa (?). Aika kuitenkin kului nopeasti hyvässä seurassa pelkästään paikkaa ihaillessa. Annokset olivatkin sitten hienoja!
Aluksi saatiin tervehdys keittiömestarilta, tuollainen pieni kippo, jossa oli poroa, selleriä suikaleina ja piparkakkumajoneesia (?) :D Vähän erikoiselta se kuulosti, mutta hyvää oli! Tarjolla oli myös todella maukasta leipää, jonka nimi ei valitettavasti jäänyt korvan taakse. Me ajateltiin, että meidän pienet mahat ei jaksa alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, joten skipattiin alkuruoka ja mentiin suoraan asiaan.
Mä otin Black Anguksen lapaa, tomaattia ja valkosipulia. Olin etukäteen vähän googlaillut, mitä tuo Black Angus oikein on, kun sekin vaikutti nimen perusteella mun mielestä aika eksoottiselta. Henri tilasi Tiiliholvin pippuripihvin. Kaikki oli niin hienosti aseteltu, ai että! Mun annos oli hyvää, erityisesti pidin pihvistä ja kastikkeesta. Henrille näytti myös maittavan, hän melkein nuoli lautasensa puhtaaksi ja otti hiukan multakin!
Kirsikkana kakun päällä meille tarjoiltiin täydellinen jälkiruoka: valkosuklaata, uuniomenaa ja karamellia. Se oli taivaallista. Annoksen paras osa oli ehkä silti tuo pieni todella makea karamelli, mutta kun se oli vaan niin hyvää. Kaiken kaikkiaan todella positiivinen kokemus ja täydellinen ystävänpäivä ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti